perjantai 24. helmikuuta 2017

24.2.2017

Katsastin näin toisena vapaapäivänäni tekemääni To do-listaa ja tekemättä jääneiden asioiden määrää. Ajauduin surfaamaan netissä ja halusin katsella vanhoja ottamiani valokuvia -ja muistin tämän blogin. En tiedä edes miksi rupesin kirjoittamaan, mutta jotenkin mieleni teki.. Ihan vain näin pitkästä aikaa kokeilun vuoksi, ajatuksia ylös. En tiedä lukeeko kukaan enää näitä ikinä... Käyttääkö ihmiset enää bloggeria? Mutta ei sen väliä. Teki mieleni vain kirjoittaa.

Kaksi vuotta ja neljä kuukautta sitten olen viimeksi näemmä kirjoittanut tänne. Kahdessa vuodessa on toisaalta tapahtunut hirveästi, mutta toisaalta monet asiat ovat täysin ennallaan. Näiden kahden vuoden aikana olen kokenut elämäni hirveimmät kokemukset tähän mennessä, sekä myös kokenut monia ikimuistoisia hyviä hetkiä. Asun edelleen Joensuussa samassa asunnossa kuin aiemmin, seurusetelen, opiskelen yhä sairaanhoitajaksi ja olen ulkomuodoltani suurin piirtein samanlainen kuin ennenkin. Vanhempani asuvat yhä Lieksassa ja Milo täyttää tänä keväänä 8 vuotta.

Sen sijaan kämppis on vaihtunut, huoneeni järjestys on vaihtunut, olen tehnyt alani töitä erilaisissa paikoissa, matkustanut, tutustunut lukuisiin uusiin mahtaviin ihmisiin ja saanut hyviä ystäviä. Toteutin viime kesänä myös pitkäaikaisen haaveeni ja hankin oman koiran, joka on rauhoittanut elämääni huomattavasti. En voisi kuvitella elämääni enää ilman tuota pikku palleroa, hän on Neo. Neo täyttää huhtikuussa vuoden. Paljon on tapahtunut, mutta suurin muutos on tapahtunut varmaan minussa -olen kasvanut henkisesti näiden parin vuoden aikana hurjasti. Ja nyt tiedän paremmin, millainen minä olen. Ja millainen en halua olla.

 Minulla on nyt viimeinen kevät sairaanhoitajaopintoja meneillään. Opinnäytetyö on jo tehty ja syventävän harjoittelun aloitin maanantaina, Enää pari kuukautta harjoittelua, ja se olisi sitten siinä -olen valmis sairaanhoitaja. Elämä on suuressa muutosvaiheessa. Epävarmuus kuvastaa aika hyvin mietteitäni tulevaisuudesta. En yhtään tiedä missä olen esimerkiksi puolen vuoden päästä. Mikä kaupunki, missä töissä, millainen asunto? Muutoksia on paljon tulossa.

Jos joku sattui lukemaan, olisi hauska jos jätät elon merkkejä :D Ties vaikka innostukseni blogin kirjoittamiseen heräisi henkiin uudestaan.. Nyt ainakin kun viimeisestkin tentit on pian tehty...Nyt pitänee jatkaa sitä To do -listani asioiden tekemistä...

Kuulemisiin.. ehkä.



2 kommenttia:

  1. Olipa ihana kuulla kuulumisiasi, blogisi on pysynyt seurauslistallani vaikka ei postauksia ole tullutkaan. Tänä aamuna ihan yllätyin, heti täytyi päästä lukemaan! Tykästyin alun perin blogissasi kuviin ja kirjoitustyyliisi, sitä oli mielenkiintoista seurata :) olisi kiva jos vielä innostut blogia pitämään ja päivittämään lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosi kiva kuulla :) ! Voi olla että innostunkin.. Ehkä yksi syy aikanaan kirjoitusinnon "kuolemiselle" oli, että alkuun täällä Joensussa asuminen vei aikansa totuttella ja koulu sekä muut aktiviteetit veivät kaiken aikani. Lisäksi täällä kaupungin pinnassa asuessa kynnys lähteä luontoon kuvailemaan tuntui suuremmalta, joten kuvaaminen jäi pariksi vuodeksi melkein kokonaan :D Nykyään oon jo kolunnut lähiympäristöt moneen kertaan ja täältäkin tietää kaikkia nättejä paikkoja :)

      Poista