lauantai 31. maaliskuuta 2012

Party rock is in the house tonight, Everybody just have a good time

Jatkojenjatkot. Aina on hyvä syy juhlia, vai miten se meni. Tosiaan, kakkosten ja tanssiporukan kanssa järjestettiin uusia juhlia korpeen, koska wanhojen jatkoilla oli niin mukavvoo, ja ne oli nyt sitten perjantaina :) Oli kyllä nytkin kivat ja iha onnistuneet bileet, pakko myöntää :D (Tosin, Varikkosonnii ei soinu siellä, vaikka toivottiin :---( )  Tuli otettua hirrmuisesti kuvia ja tanssahdeltua ja kaikkee :>  "Tanssilavakin" saatiin lopulta käyttöön, vaikka aluksi ei oltaisi saatu käyttää sitä, tulee muka liian kova meteli : D No, mutta olipahan tuossa nyt vähän juhlaa edes tähän tylsähköön arkeen..

Nyt on kyllä vähän ajatuksetkin sekaisin, mutta ei siitä sen enempää, kaipa se siitä :P Joskus hieman ennen kuutta mentiin tuonne, ja viihdyttiin jonnekkin ehkä hieman yli yhteen asti. Sitten Jenni ei halunnut mun lähtevän vielä matkan varrelta kotiin, joten jäin kyytiin vielä ajelemaan. Siitäkin syntyi jo oma "seikkailunsa", mutta oli kyllä kaikin puolin mukava ilta : D Kotiin tulin sitten joskus kolmen maissa tai vähän ennen, ajelemassa vähän venähti syystä tai toisesta, tuli pari muuttujaa matkaan :D

Nyt sitten pitäisi jaksaa viikonloppuna lukea kokeisiin, vielä kaksi koetta jäljellä: matikka ja yhteiskuntaoppi. Ei kyllä hirveesti huvittaisi...

Ja jooo, sitte muutamia kuvia illalta. Olisi ollut kivoja yhteiskuvia vaikka ties kenen kanssa, mut en mä niitä ilman lupaa kehtaa julkaista, siks piti osaa näistäkin kuvista hieman rajailla/muokkailla, ettei tulis sit kellään mitään sanomista :> Mut Jenni, ton mä laitoin meistä tähän, eikai haittaa. Kun toi ei ollu paha kuva :3 Tässäpä näitä:

Tanssiminen oli ihan kivvoo :D
Epäonnistuneet yhteiskuvat part 100? :D No mut sain mä lopulta tehtäväni suoritettua ja räpsästyy kuvan ton yhenki kanssa >:DD








Ja mun ja Jennin tanssibiisi tähän loppuun,tottakai :3♥


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Anxieties bash my mind in, Terrorizing my soul like Bin Laden


Oho, tulipas paljon tekstiä =D
Se tunne, kun olet yksin kotona ja aivan hetkessä niin koko kehosi, kuin mielesikin vallitsee suunnaton paniikki ja hysteria, etkä pysty mitenkään itse hallitsemaan sitä. Toivon, ettei tuollaista tule tapahtumaan enää ikinä, se oli oikeasti varmaan elämäni hirvein kokemus tähän asti. Hysteeristä itkua, tärinää ja hetkeksi raajoistakin katosi tunto. Näin jälkeenpäin tuntuu niin epätodelliselta, ja kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta sillä hetkellä se oli jotain niin järkyttävää. Paniikkikohtaus, ehkä..Tai sitten jotain muuta.. En tiedä.

Olin siis aivan normaalisti kävelemässä koulusta, tai oikeastaan tälläkertaa bussista kotiin. Kotona käytin Milon ulkona ja ihmettelin, miksi korvaani ja naamaani kuumottaa. Sisällä katsoin peilistä, ja korvani ja poskeni olivat turvonneet ja ne punoittivat. Näytti aivan, kuin minulla olisi silmien ympärillä rajat aurinkolaseista tai vastaavista, poskeni olivat silleen oudosti koholla. Siinä vaiheessa jo säikähdin: otin lääkärin määräämän allergialääkkeen ja pesin puuterit ja meikkivoiteet pois kasvoiltani.

Myöhemmin kun kävin katsomassa peilistä naamaani, niin kaulaani oli ilmestynyt punaisia läiskiä. Mua alkoi pelottaa, mutta yritin pysyä rauhallisena. Sitten aivan yhtäkkiä tuli joku kamala hysteriakohtaus. Ensin hysteeristä itkua, jonka lisäksi tulivat sitten vielä tärinä, kauhea pelko, kasvojen lihasten täriseminen, raajojen puutuminen, huimaus, ja hirveän nopea hengitys, kuin olisin hengästynyt tai en saisi happea. Yhdessä vaiheessa kasvoni olivat silmienkin luota turvoksissa, en meinannut saada niitä isoiksi auki -liekkö sitten johtunut itkemisestä, vai tuosta samasta mistä muukin turvotus. Paniikkini vain yltyi, kun huomasin, että sormenikin alkoivat punottaa ja sitten turvota, aivan kuten toissapäivänä. Onneksi ne eivät turvonneet yhtä pahasti, kuin silloin -tosin sormia en pystynyt kunnolla liikuttamaan.

Mua oikeesti pelotti niin paljon. Mietin vain, että mikä mulla on ja miten kauan tämä kestää, vai olenko sekoamassa. Välillä "kohtaus" laantui, mutta tuli sitten uudestaan. Kaverini mahtoivat hieman säikähtää, kun en pystynyt edes kunnolla kirjoittamaan facebookin keskustelussa. Tuon kamalan olon taas yltyessä kaverini sitten sanoi, että vie mut lääkäriin, sillä vanhempani olivat molemmat nimittäin töissä ja pikkusiskokin laskettelemassa. Yhdessä vaiheessa sitten koneella kirjoituskykykin katosi lähes kokonaan, ja kävelemään lähtiessäni jalkani eivät meinanneet kantaa. Mun piti ottaa kunnolla tukea, että pääsin haparoivin askelin alakertaan. Alakerrassa ollessani olo oli kaikista pahin, mutta sitten se tasaantui yhtä nopeasti kuin tulikin. Hetken päästä kaverini tuli, ja tuolloin oloni oli jo oikeastaan normaali, turvotuskin oli laskenut. Hieman vain olin sekavassa tilassa ja kalpea (+silmämeikit pitkin poskia)

Koin turhaksi enää lähteä lääkäriin, sillä saisin vain odottaa siellä koko illan, kun ei ollut enää mitään "hätää". Keitin sitten kaverille kahvit, hän oli täällä jonkin aikaa ja sitten lähti. Tuntuu tosi tyhmältä, kun joutui turhan takia tulemaan, mutta toisaalta ihan hyvä vaan, ettei kestänyt yhtään pidempään tuo "kohtaus" tai turvotus. Mutta oikeasti, se tunne oli vaan jotain niin hirveätä. Se tunne, kun on avuton, eikä pystynyt tekemään yhtään mitään -ja kun sitten huomasi vielä, etteivät jalatkaan kanna. Ei koskaan enää uudestaan! Toivon, että nämä kaksi outoa tämän viikon tapausta ovat vain sattumaa, eivätkä liity mihinkään muuhun..Tai ovat korkeintaan jotain pientä allergiaa. Kolmas kerta toden sanoo, jos vielä jotain ilmenee, meen mars heti lääkäriin.



Tälleen btw näistä mun kokeeseen lukemisista ei tuu oikei ikinä mitää..Aina jotain turpoaa :D Nnooo onneks enää kolme koetta jäljellä ja perjantaille vähän muutakin ohjelmaa luvassa :>

tiistai 27. maaliskuuta 2012

If You Wanna Make the Wolrd a Better Place Take a Look at Yourself, and then make a Change


Tuli tylsää, kyllästyin peilikuvaan, otin sakset, niksnaks ja  tuli otsatukka. Ei noissa kuvissa näy niin selkeesti, mut on toi paljon lyhyempi kuin ennen. Hetken mielijohteesta tuli tämäkin päätös, päivällä vielä valittelin, kun en tiedä haluanko kasvattaa otsatukan pitkäksi vai leikata lyhyeksi. No nyt on tehty mikä tehty.

Ruotsin koe meni surkeesti, mikä tosin oli aika odotettavaakin. Käsi on onneksi sentään jo normaali. Mun pitäis yrittää ryhdistäytyy vähän kaikkien asioiden suhteen. Ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni. Jos päätän jotain, päätökseni saisivatkin pitää. Ehkä nyt yritän oikeesti muuttaa tapojani ja asenteitani...

 Huomenna pitäisi soittaa ja kysyy töitä valinnaistenviikolle ehkä Joensuun Citymarketista. Hihii, ei oo enää pitkä aika valinnaisten aineiden viikkoon. Tulee aika täyteläistä, jos nyt kaikki menee hyvin ja päästään viikoks Joensuuhun Jennin kanssa ♥ :3 En malta odottaa!



I'm Gonna Make A Change,
For Once In My Life
It's Gonna Feel Real Good,
Gonna Make A Difference
Gonna Make It Right 

--

I'm Starting With The Man In
The Mirror
I'm Asking Him To Change
His Ways
And No Message Could Have
Been Any Clearer
If You Wanna Make The World
A Better Place
Take A Look At Yourself, And
Then Make A Change


Taas yksi niistä lukuisista biiseistä, joita rakastan ♥ Parasta.



Ps. se tunne, kun joku kysyy "miksei sulla oo ketään?"

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Painajainen ohi

Huhhu. Pienoista paniikkia ilmassa tuolloin päivästä. Jos joku ei ymmärtänyt aiemman postaukseni kuvaa/tekstiä (okei, aika sokea saa olla, jos ei huomaa, miten nakeiksi sormeni ovat turvonneet), niin siis kävi niin, että kaksi sormusta juuttui sormiini pahemman kerran kiinni. Kotiin kävellessäni huomasin sormieni vain turvonneen. Sain otettua yhden kolmesta sormuksesta pois, mutta nuo kaksi jäivät. Kotiin päästyäni yritin kaikkia mahdollisia konsteja mitä vain keksin sormusten poistamiseksi. En kuitenkaan uskaltanut liikaa riuhtoa, koska sormi voisi turvota lisää. No, yritin kaikkea tuloksetta..Pienoinen paniikkikin alkoi jo iskeä, kun sormet vain turposivat turpoamistaan, enkä pystynyt lopulta enää liikuttamaan niitä kunnolla.

No, pienoiseen paniikkiini ei auttanut toki yhtään, kun äiti kotiin tultuaan meni itsekin paniikkiin nähtyäni sormeni, ja alkoi lietsoa paniikkiaan minuunkin. Terveyskeskukseen lähtöhän siitä sitten tuli. Vähän ennen lähtöä noiden kahden sormen lisäksi myös muut sormet ja kämmenosa turposivat. Pääsimme ihmeen nopeasti hoitoon, ilmeisesti sormeni näyttivät niin pahalta tai jotain.. Ensin kävimme ensihoidossa tarkistuttamassa tilanteen ja hetken päästä pääsimme lääkärille.

Lääkäri totesi pöllösormuksen olevan toivoton tapaus irrottamisen suhteen, mutta luokkasormusta hän vielä koitti irroittaa viilentämisen, langan ja saippuan avulla. Eihän siitä mitään tullut, joten sahalla poikki naks molemmat vain. Hiemanko se sattui, kun se sahauslaite tungettiin turvonneen sormeni ja sormuksen väliiin D:  Syyksi lääkäri epäili jonkin sortin allergista reaktiota.. Tosin , mistäs sitä tietää, vaikka olisikin johtunut kylmästä tai jostain muusta.. No mutta jonkin sortin lääkettä kuitenkin sain, ja samalla myös iho-ongelmiini. 
Eipä siinä, kaksi suosikkisormustani rikki..Nytpähän sitten koristavat raatoina sormustelinettäni. Tosin, en kyllä tämän jälkeen uskalla ihan heti sormuksia sormiini laittaa, sen verran traumaattinen kokemus oli :D

Kotona olin joskus vasta puoli kahdeksan maissa, ja arvatkaa vain, onko tullut luettua huomisen ruotsinkokeeseen...Eip. Mahtaa mennä yhtä hyvin, kuin tämän päivän psykologian koe. Nyt pikkuhiljaa onneksi turvotuskin on alkanut jo laskea, pystyn jopa liikuttamaan sormiani melko paljon. Muttajuups, nyt sitten syventymään hieman ruotsin maailmaan.. Tai ainakin yrittämään.



Ps. Milo on aika söpö lampunvarjostimessaan.

Käsi vaan tekee kuolemaa, ei täs muuta...


Ja ruotsin lukeminen melkein onnistuu. Noi sormukset ois ihan kiva saada pois.
(Käsi siis turpos itestään ja sormus juuttui kiinni, eikä lähtenyt millään pois. Lääkärireissuhan siitä tuli)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Seitsemän pientä asiaa vain

Eve merkitsi mut jo aaaaaajat sitten tähän, tarkotus ollu vastailla jo kauan aikaa, mut oon ollu ihan liian laiska. Taisiis aina jäänyt vaan tän tekeminen :D Mutta tässä tää nyt sitten olis viimeinkin :> 


1. Kiitä tunnustuksen antajaa linkittämällä hänen bloginsa postaukseen, eli
 Evelle kiitoksia (:

2. Kirjoita 7 faktaa itsestäsi

3. Lahjoita tämä tunnustus 15 bloggaajalle


1. Aloitin tossa jonkin aikaa sitten kirjoittamaan taas vanhaa kunnon päiväkirjaa. Viimeksi olen kirjoittanut siihen varmaan pari vuotta sitten, mutta nyt teki taas mieli aloittaa :3 Pystynpähän kirjoittamaan  _ihan_  kaikki syvimmätkin ajatukseni ylös.



2. Tykkään välillä tehdä jotain hullua ja repäisevää ja erottua joukosta...etenkin Jennin kanssa ;) Muut  pitää mua varmaan joskus hulluna tai ihan lapsellisena, mut pitäkööt. Pääasia että on hauskaa, ja pitäähän se sisällä asuva pieni lapsi päästää aina joskus valloilleen ;) Ainakin pokkaa löytyy.  Ps. Oottakaa vaan ensi vuoden penkkareita... (Tää kuva tässä on kasiluokan vapulta :D)


3. Akne on kiva taakka ja itsetunnonlaskija. (varsinkin silloin, kun se riehuu pahimmillaan, esim. nyt. Kuvaa en kehtaa laittaa, sillä järkyttyisitte:::D:D:)


4. Tulevaisuus jännittää positiivisessa mielessä, mutta samalla myös pelottaa. Odotan tulevaisuudelta paljon, sillä tähän mennessä elämäni ei ole ollut vielä kovin hääppöistä. Olen jo kuvitellut tulevaisuuttani ja odotan innolla toiselle paikkakunnalle muuttoa, mutta kaikista eniten pelottaa, että mitä ihmettä teen lukion jälkeen! Mitä opiskelen, pääsenkö kouluun, minne muutan? Miettimisaikakin vähenee ja vähenee vain kokoajan...


5.  Inhoon ruumiinrakennettani. No, ruumiinrakenteelleni/mittasuhteilleni en juurikaan mitään voi, joten haluaisin edes olla laihempi.  Laiha sillälailla, ettei tarvitsisi tuntea ahdistusta vaatekaupoissa farkkuja tai paitoja sovitellessa, kun mikään ei tunnu näyttävän hyvältä päällä. Yritykseni kuitenkin aina epäonnistuvat itsekurin puutteeseen. Motivaatiota kyllä löytyy, mutta se unohtuu aina jonkun pullan ilmaantuessa näköpiiriini. Rantakunto 2050, täältä tullaan!

6. Annan usein liiankin helposti periksi vähän kaikessa.



7. Rakastan uusiin ihmisiin tutustumista ja randomeiden kanssa juttelemista. Tosin olen itse huono tekemään aloitetta ja toisinaan myös huono pitämään yhteyttä. Ajattelen, ettei toista kuitenkaan kiinnosta tms, niin en mene juttelemaankaan .__. Tähän voisin tosiaankin yrittää tehdä muutoksen.





Ja en nyt haasta ketään :3 Jos kiinnostaa tehdä, nappaa toki itsellesi tää :>


Juu ja niin, huomenna alkaa koeviikko. Jee. Hyvästi elämä viikoksi..Niin ja Milo on jo toipunut, ihan virkee jo on :) "Lampunvarjostin" päässä törmäilee kalusteisiin..eiku.. No ei se törmäile, alkuun vähän törmäili, mut eii se enää :>

Muttajoooops, ei se kai auta kun käydä suihkussa ja jatkaa nenu kiinni psykologian kirjassa :----)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Milo raukka. Pienellä ollut rankka päivä :( Kahdentoista aikaan äiti vei sen eläinlääkärille kastraatiotoimenpiteeseen. Samalla Milolta poistettiin hammaskiveä, ja lääkäri oli todennut, että sen ylipitkät ja vinkurat kulmahampaat tulisi poistaa. No nyt on sitten pienellä etupää ja takapää kipeinä, ja tuolla se vieläkin makoilee kieli pitkällä ja ympäristöään tiedostamattoman oloisena lääkehuuruisena korissaan. Noo, jospa se tuosta illan aikana vielä vähän virkoaisi :) Säälittää vain, kun varmasti on kyllä toisella sitten kipuja.. Ja muutenkin se näyttää niin raasulta tuossa makoillessaan.. Ja sitten kun se välillä yrittää hieman nousta, mutta ei millään jaksa :(

Saa sitten nähdä, kuinka tuo kauluri mahtaa pysyä Milolla, kunhan poika virkoaa.. Ja onkohan Milon käytös muuttunut leikkauksen myötä :o Jännittää hieman.. 

Muttajoo tälläkertaa tämmöinen Milopainotteinen postaus. Vois mennä tekemään jotain muutakin, kun vain datistella... Heipaa!


Voi pientä ♥

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Nouset kyytiin kerran, Oot kyydissä aina.

Enpäs jaksanut vieläkään tehdä ostoksista postausta. Ehkä joku päivä sit :D Elämä alkaa tosiaankin nyt tuntua paljon mielenkiintoisemmalta. Vaikkei oikeastaan elämäni eroa aiemmasta oikeastaan mitenkään, herään paljon mieluummin uuteen päivään, kuin aiemmin. Tuntuu, kuin olisi jotain, mitä odottaa. Elämä tuntuu jännittävämmältä, vaikka varsinaista syytä en löydäkään, oikeesti jotenkin hassua.

Eilen illalla innostuin katsomaan Youtubessa eksyttyäni "Rikos ei vanhene koskaan" -sarjaa. Muistan hämärästi, kun tuo tuli joskus tv:stä, mutta nyt isompana siitä tajusikin paljon enemmän. Katsoin ehkä 3-4 jaksoa, ja pisti kyllä selkäpiitä karmimaan ne jutut :S Nukkumaan ruvetessa en sitten saanut oikein kunnolla unta, mietin vaan paljon kaikkia juttuja. Aamulla se tietenkin kostautui, sillä ensimmäisillä tunneilla olin ihan väsynyt, mutta kyllä se siitä sitten.

Tänään olisi ollut markkinat, mutta ei niissä jaksa nykyään edes käydä. Pienenä syys- ja kevätmarkkinoita odotti kuin kuuta nousevaa: voi niitä pikkutytön loistavia silmiä, kun näki ne ihanat värikkäät heliumpallot, valtavan suuret lelukojut tai karkkikojut.Niin ja tuli taas huomattua, että minulla mitkään päätökset tai muut eivät koskaan pidä. Itsekurissa ja tahdonvoimassa kenties parannettavaa? Todellakin, ja paljon. 

Oko, jos sitä viimeinkin aloittaisi sanakokeeseen lukemaan. Tälläkertaa vuorossa ruotsi. Kaikki muu tuntuu kiinnostavan, paitsi opiskelu, eipä siinä :D Muttajuupsistamoi! :>

Parasta Markkinoissa on ehdottomasti Wiipurin rinkeli :3


Tää soi joskus tyyliin ysiluokalla aamunavauksessa, kuoroversio siis. Viimeinkin törmäsin siihen uudelleen :3 Ihana
'

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Operaatio värinpoisto

Kyllävain, tänään oli VIHDOIN JA VIIMEIN vuorossa operaatio värinpoisto, mutta tälläkertaa Jennille. Pitkään jo pitänyt se värinpoisto tehdä, ja tänään se päivä koitti viimeinkin! :D Oon kyllä aika ylpeä, kerrankin värinpoisto jopa onnistui suhteellisen hyvin! Melko tasainen lopputulos, eikä tuo värikään edes ole paha :)

Koulun jälkeen siis mentiin Petterin kyydillä Jennin kanssa meille, Petekin tuli meille. Juotiin kahvit, syötiin, syötiin vähän lisää ja kaikkee :> Jenni sovitti ensi keväään penkkariasuaan mun kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa, ja pakko sanoo, et me tullaan olemaan ihan huippuja asuinemme. Tekis mieli kertoo mille hajosimme totaalisesti, kun avasimme toisen ennestään avaamattoman pukupakkauksen.. Mut penkkariasut pysyy salaisuutena ensi vuoteen asti, joten sanotaampa vaikka näin, että...... Minun puvussani oli hieman...puutteita verrattuna toiseen asuun... :DD Aaaa en malta odottaa, että sitten joskus päästään pitämään noita XDD varmasti kerätään katseita osaksemme, sanokaa mun sanoneen.

Sit alettiin jossain vaiheessa värjäämään Jennin hiuksia ja Pete lähti pois. Oli kyllä kaikin puolin toosi mukava päivä :D Jännä vaan, että meillä ei käy koskaan paljoa ketään vieraita, niin tänään sitten oli oikein kunnon "kansanvaellus" käynnissä. Mulla 2 kaveria ja pikkusiskolla 2 kaveria, en tienny et pikkusiskoki oli kuttunu joitai : D 

Ääää oikeesti, miks tänäään piti sataa lunta lisää, sillä juuri alkoi tuntua siltä, kuin kevät tulisi. Sitten iskee tuollainen takatalvi. Ja nyt just tuntuu siltä, että olisi kiva kuljeksia kaikkialla, liikkua ihmisten ilmoilla ja nähdä paljon kavereita. Mutta juuri nyt tietenkin sitten ensi viikolla jo puskee koeviikkokin päälle, joten pitäisi olla kotona kiltisti lukemassa .___.

Nomuttajuups voisin kirjoittaa nyt yhden terveystiedon jutun, ja mennä sitten nukkumaan. Yöt :3


When you see it....... ;)
söpöt :3
Muikeena. Pällini tunkee eteen :--)
Normaalit datistelut menossa? ..vai niinköhän lie sittenkään? (toinen kone ei ees toimi XD)
Teiniiii (joskus sanoin, etten aio hirveen paljoa harrastaa teinipeilikuvia, muttakun UUSI PEILI ;___;)
Värjäysoperaatio
Lopputulos ;) Pitää joku päivä noita latvoja viel leikata :3


PS.

XD

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Oon taas vaihteeks ollu laiska kirjoittelemaan

Lisäsin tähän postaukseen kuvia jo joskus keskiviikkona tai torstaina, mutten näemmä päässyt edes kirjoittamiseen asti. En edes enää muista, mitä oisin silloin kirjoittanut, joten ihansama :D Ei mitään älyttömänhirveenihmeellistä tainnutkaan tapahtua niinä päivinä. Koulua, ruotsin sanareita ja sitä rataa.. 

Ainiin, no torstaina jopa menin liikuntaan, varmaan ensimmäistä kertaa vuonna 2012! Aikamoinen saavutus :O Oli outoa luistella ensimmäistä kertaa varmaan kahteen vuoteen. Luistimetkin olivat ihan uudet, eivätkä vielä muotoutuneet jalkaani, joten tuntui ihan hassulta luistella, ihan kuin ei osais enää :DD Mut oli kyllä ihan hauska liikutatunti, luisteltiin ja hölmöiltiin Jennin kanssa :D Opettajakin oikein kehui, miten ihailtavaa oli meidän energiamme ja iloisuutemme, tai jotain sellaista. Viimeisenä onkin hyvin random video liikuntatunniltamme.

Tein kestovärjäyksen kulmiin ja ripsiinkin tuossa joku päivä..

Perjantaina oli sitten kotiin tultua kiva yllätys vastassa.....



Poika (eli siis koiramme Milo) oli yrittänyt puskea pois pesuhuoneesta, telonut tassunsa, katkaissut kyntensä melkein juuresta asti, ja tassusta oli tullut ihan kamalasti verta. Milo parka :( Sitten mennyt todennäköisesti paniikkiin, ja raapinut lisää pesuhuoneen lasiovea. Paljon verta oven alaosassa ja verisiä tassunjälkiä lattialla.

Niin pahan näköinen kuin tassu olikin, ihme kyllä, Milo ei ontunut sitä yhtään, vaan pystyi kävelemään ja juoksemaan aivan normaalisti. Tosin, se seisoi vähän sisäsyrjällä tuolla tassulla, eikä antanut kunnolla katsoa sitä. No sain kuitenkin jotenkin hieman putsatuksi sitä. Onneksi tänään huomasin, että tuo vinksallaan oleva kynsi oli tippunut kokonaan pois. Milo ei enää aristanutkaan tassua, joten se antoi mun katsoa sitä tarkemmin. Se kynsi oli vain katkennut liian juuresta, että kyllä se siitä kasvaa :) Pitää vain toivoa, ettei tulehdu, tai mitään.

Mun Ollielta irtos pää :( Kyllä, sillä on nimikin.



Niin ja hassua, taas mut kutsuttiin jopa jonnekkin perjantaina. En tosin mennyt koska aikainen herätys, mutta kuitenki, outoo et joku kuttuu mut jonnekki XD Ja jos joku joskus kutsuu, se sit jää jostain kiinni, etten pääse. Joko huono ajankohta, tai sitten kyytiongelma .__.

Lauantaina sit aikainen herätys, ja kohti Joensuuta. Perheeni kanssa siis menin, mutta kiertelin yksin/kaverin kanssa (kunha tää ehti keskustaa :D). Ensin käytiin kauempana olevissa kaupoissa, sit myöhemmin keskustaan. En mennytkään porukoiden kyydillä kotiin, koska halusin kierrellä pidempään Jennin kanssa. Rahaa kului, ja erittäin paljon, mutta onpahan nyt mm. kokovartalopeili huoneeseen ja kameralle jalusta ♥ :3 En tykkää jos joku peruu jotain, ja itse pyrin elämään tämän mukaisesti, mutta tälläkertaa minä tyhmä jouduin perumaan yhen tapaamisen, koska tuli pari muuttujaa matkaan :S

Jalat oli kyllä mukavan kipeet ton reissun jälkeen, moooooonta tuntii korkeepohjaisilla kengillä ei oo mitään herkkua :D Joskus kuuden maissa sitten yhden tutun kyydillä Jennin kanssa kotia kohti. Kamera oli mukana, muttei tullu otettua kuvia jostain kumman syystä. Noo, mutta joku päivä voisin ottaa kuvia vähän ostoksista, jos jaksan. Ja haluun joskusss Joensuuhun silleen, et näkis pelkkä kaikkii kavereita >:O mutta dääääm, viikonloputki käy vähiin + liika rahankäyttö ahdistaa :D (arvatkaa himottaisiko, Joensuu-Helsinki väli junalla enskuussa 15€, normaalisti opiskelijaltakin yli kaksinkertaisesti ja aikuiselta jotain päälle 60e....)

Ainiin, ja Sanni oli tänään meillä ♥ Hihi, oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa :3

Mutjoo, ei tässä mulla muuta tälläkertaa, tämmöinen sekava postaus vain.  Tää menee tekee jäsennelmiä äikänjutusta, jonka olis pitäny varmaan olla valmis jo ajat sitten. Heipa :3

Ps. Tässä se aiemmin lupaamani randomvideo perjantaiselta liikuntatunnilta.



tiistai 13. maaliskuuta 2012

Elämä vie Sua tien toista puolta, mut aina kuulen Sut uudelleen


Elämä. Se opettaa, palkitsee ja rankaisee. Toisia se koettelee enemmän, toisia vähemmän. Vastoinkäymisiä ja toivottomia hetkiä mahtuu varmasti jokaisen elämään, mutta suurimpienkin omien ongelmien pienuuteen silmät aukenevat aina uudelleen ja uudelleen parhaiten vasta silloin, kun juttelee jonkun kanssa, jolla on _oikeasti_ ongelmia. Ongelmia, joihin henkilö edes itse ei voi välttämättä vaikuttaa, joihin itse ei ole edes syyllinen, mutta joihin siltikin väistämättä joutuu. Sitä itsekin alkaa arvostaa omaa elämäänsä ja perheen tärkeyttä enemmän, kun välillä joku tulee kirkastamaan ajan saatossa sumentuneet silmät.

Ei voi kuin todeta, että kyllä itse on onnekas ja päässyt helpolla.
Ja huomas, kuinka pahalta voikaan oikeasti tuntua toisen puolesta.



Muttajoo, siinä sai olla tarpeeksi synkistelyä tälle päivälle. Tänään on ollut päivä siinä missä muutkin: herään myöhässä, käyn suihkussa, en ehdi syömään. Pääsenkin iskän kyydillä kouluun, ostan S-marketista ruokaa, syön aamupalan ennen kuin tunti alkaa. Tunneilla tylsää, tylsää ja vielä kerran tylsää. Hyppytunnilla tuli ostettua pahaa cappuccinoa Jennin kanssa, mutta keksit olivat hyviä ;) Koulun jälkeen kaupoissa kiertelyä, leipomolla kanasämpylää, nuokkarilla ihmisten kanssa, viiden jälkeen bussille.

Päätin taas uhrata rahaa kuivien ja katkeilevien hiusteni elvyttämisen tähden, ja tälläkertaa päätin kokeilla jotain tyrniöljyhoitoa. Voin kyllä suositella kyseistä tököttiä, aivan ihanan tuoksuista, ja omat hiukseni tuntuvat käsittelyn jälkeen huomattavasti paremmilta, kuin aiemmin. Paljon kiiltävämmän näköisetkin ovat :3 En sitten tiedä, kuinka kauan tätä vaikutusta tuosta ihmeaineesta kestää, mutta ainakin hetken iloa, jos ei muuta >: ) Kaipa se vaikutus pidempäänkin kestää.  Btw, tosta pullosta piti riittää keskipitkiin hiuksiin about 5 kerraksi..Mun hiukset imivät tuota kuin mikäkin pesusieni, ja yli puoli pulloa taisi mennä:DD Viikonloppuna voisi ostaa HairStoresta lisää tököttejä hiusteni elvyttämiseen, jos vaan kukkaro sallii. Pitää myös joku päivä laittaa pikkusisko leikkaamaan ihanat monihaaraiset hiukseni ja tasaamaan latvat..

Mutta nyt unten maille, ööööitä!




:(